Hyvällä kaupunkisuunnittelulla rakennetaan tasa-arvoista Helsinkiä

Kaupunkisuunnittelulla on tärkeä tehtävä tasa-arvon edistäjänä. Asuinalueiden välisten hyvinvointierojen kaventaminen on Helsingin kaupunkisuunnittelun olennaisimpia kysymyksiä. Helsingin uudessa yleiskaavassa tavoitteena on varautua Helsingin kasvuun, samalla se antaa mahdollisuuden asuinalueiden välisen eriytymisen pysäyttämiseen.

Kansainvälisessä vertailussa Helsinki on pärjännyt hyvin, ja asuinalueiden eroja on pystytty tasapainottamaan. Monipuolisia kaupunginosia ja eri asumismuotojen rakentamista kaikille asuinalueille on Helsingissä pidetty yhtenä tärkeimmistä keinoista rakentaa tasa-arvoista kaupunkia.

Jotkut Helsingin kaupunginosista ovat jäämässä kehityksessä kuitenkin jälkeen, hyvinvointierot ovat kasvaneet ja näiden alueiden julkiset palvelut uhkaavat heikentyä.
Monien asuinalueiden ongelmien syynä pidetään usein virheellisesti maahanmuuttajia, vuokra-asuntoja tai esim. kouluja sen sijaan, että tarkasteltaisiin kriittisesti eriarvoisuutta luovia rakenteita. Esimerkiksi maahanmuuttajat itse toivoisivat itselleen ja lapsilleen kulttuurisesti tasapainoista, vuorovaikutteista ja turvallista asuinympäristöä.

Kaupungin sisäisellä muuttoliikkeellä on merkittävä vaikutus eriytymiskehityksen vahvistajana. Helsingissä alueellisen eriytymisen syynä ei niinkään ole pako tietyiltä alueilta, vaan näiden alueiden välttäminen asunnonvalintaa tehtäessä. Eriytymiskehitys ei ilmene vain toisessa ääripäässä eli huono-osaisuuden keskittymisenä. Hyväosaisten keskittymiseen ei kuitenkaan koeta olevan tarvetta puuttua, koska ilmiö ei aiheuta erityisiä ongelmia.

Suurin haaste eriytymiskehityksen pysäyttämisessä on asuinalueiden houkuttelevuuden ja viihtyisyyden lisääminen. Tämä vaatii monipuolista ja asukkaiden tarpeet huomioivaa asuntotarjontaa, lähi- ja kulttuuripalvelujen turvaamista sekä voimakasta panostusta asuinalueiden kohentamiseen, peruskorjausten ja täydennysrakentamisen laatuun, viheralueiden saavutettavuuteen ja lähipuistojen turvaamiseen.

Keskeisenä ideana on hyvän kierteen voimistaminen näillä asuinalueilla. Esimerkiksi kulttuuripalvelujen lisääminen ja paikallisen asukastoiminnan tukeminen muokkaa alueen imagoa ja lisääalueiden houkuttelevuutta. Samalla sekoittamiseen pyrkivää kaupunki- ja asuntopolitiikkaa on jatkettava myös uusilla asuinalueilla.

Asuinalueiden eriytymisen estäminen on kaupunkikehityksen tärkeimpiä kysymyksiä. Taantuville asuinalueille tarvitaan uusia asuntoja, palveluita ja työpaikkoja, laadukkaita kouluja, toimiva julkinen liikenne, kulttuuria, asukastoiminnan tukemista ja harrastustiloja. Ennenkaikkea tarvitaan hyvää kaupunkisuunnittelua.

Helsinki on vauras kaupunki, mutta meidän pitää huolehtia siitä että mikään asuinalue ei jää sivuun hyvästä kehityksestä. Kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien parhaat voimat Viljo Revelliä ja Hilding Ekelundia myöten ovat olleet rakentamassa vanhan Herttoniemen, Maunulan, Roihuvuoren tai Käpylän kaltaisia aikaa kestäneitä asuinalueita ja arkkitehtuuriltaan laadukasta asuinympäristöä oman aikansa ihanteiden pohjalta.

Tarvitsemme jälleen kaupunkisuunnittelijoiden parhaat voimat mukaan tähän työhön. Helsingin uudessa yleiskaavassa tavoitteena on varautua Helsingin kasvuun, samalla meidän pitää huolehtia siitä että asuinalueiden välinen tasa-arvo säilyy.

Kategoria(t): asuntopolitiikka, community building, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiympäristö. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.