Tukholman nuorisomellakoista

Tein opintomatkan Tukholmaan. Tarkoituksena oli selvittää syitä, jotka ovat johtaneet eritymiskehitykseen eräissä Tukholman lähiöissä sekä tutustua ruotsalaisiin ratkaisumalleihin. Tapasimme paikallisia asunto- sekä aluekehittämisestä vastaavia virkamiehiä. Tässä joitakin huomioita matkalta.

Matkan taustalla olivat Tukholman joitakin asuinalueita toukokuussa 2013 koetelleet levottomuudet. Keskustelu niiden syistä ja seurauksista Ruotsissa jatkuu.  alkoivat Husbyn kaupunginosassa toukokuussa 2013, taustalla oli tapahtuma jossa poliisi ampui kotietsinnän yhteydessä uhkaavasti käyttäytyneen maahanmuuttajataustaisen iäkkään miehen. Ampumisvälikohtauksessa poliisin väitettiin ylireagoineen. Tapaus nosti kritiikkiä alueen asukkaissa, joista n. 80 % on maahanmuuttajataustaisia.

Husbystä levottomuudet levisivät nopeasti myös joihinkin muihin Tukholman lähiöihin (mm. Fittja, Rinkeby, Kista, Tensta), ja herättivät runsaasti huomiota kansainvälisissäkin medioissa. Levottomuuksia on verrattu Pariisin (2005), Ateenan (2008) ja Lontoon (2011) mellakoihin. Mellakoitsijat polttivat yli 150 autoa ja esikoulun sekä kivittivät järjestystä ylläpitämään tulleita poliiseja. Kustannuksia parin viikon levottomuuksista aiheutui Tukholman kaupungille useita miljoonia euroja.

Tukholman mellakoiden yhdeksi pääsyyksi on nostettu Tukholman ja sen lähiöiden eriytymiskehitys ja syrjäytyminen, jotka ovat lisääntyneet pitkällä aikavälillä tasaisesti. Myös työttömyys ja sosiaaliavun tarve ovat korkeammalla tasolla. Mellakoiden on arveltu johtuvan nuorten yleisestä tyytymättömyydestä, työttömyydestä ja huolesta koko maahanmuuttajataustaisen yhteisön tulevaisuudesta.

Toukokuun mellakat muuttivat idyllistä Ruotsi-kuvaa. Levottomuudet yllättivät ja poikkesivat Ruotsin maabrändistä tasa-arvoisena Pohjois-Euroopan ”sulatusuunina”. Myös suomalainen kaupunkitutkija Katja Vilkama piti tapahtumia yllättävinä, sillä Tukholman asukasrakenteessa ei ole nähty tapahtuneen niin radikaalia muutosta, että tapahtumia olisi voitu ennakoida. (HS 24.5.2013).

Miljoonaohjelma (Miljonprogrammet) on nimitys asuntojen rakennusohjelmalle joka toteutettiin Ruotsin suurissa kaupungeissa vuosina 1965-1974. Tavoitteena oli ratkaista 1960-luvun alun asuntopula ja kaupungin kasvutarpeet rakentamalla kymmenen vuoden aikana miljoona uutta asuntoa.Vaikka miljoonaohjelma onnistui tavoitteessaan luoda miljoona asuntoa, ovat monet arvostelleet sen toteutustapaa ja jälkivaikutuksia. Ohjelma loi Ruotsin kaupunkeihin betonilähiöitä, jossa rakentamisen ja kaupunkiympäristön laatu on ollut kehnoa.

Tukholmassa on useita asuinalueita, joissa melkein yhdeksän kymmenestä on taustaltaan maahanmuuttajia. Ruotsissa elää ja asuu vuoden 2012 laskelmien mukaan noin 1,4 miljoonaa Ruotsin ulkopuolella syntynyttä henkilöä. Tämä on 15 prosenttia maan kansalaisista. Vaikka mellakat alkoivat ja levisivät juuri maahanmuuttajavaltaisissa lähiöissä, paikallisten viranomaisten toimesta korostettiin, ettei kyseessä ole maahanmuuton vaan ennen kaikkea köyhyyden ja luokkaerojen synnyttämät ongelmat.

Mellakat nostivat esiin Tukholman (ja muiden Ruotsin suurkaupunkien) monien asuinalueiden välisen eriytymiskehityksen, mitä ei ehkä aiemmin ole ymmärretty riittävän hyvin. Yleistäen voidaan sanoa että Ruotsin suurkaupungeista on tullut eniten asuinalueiden eriytymisestä kärsiviä kaupunkeja Pohjois-Euroopassa. Isäntien puolelta korostettiin että nyt on keskustelun, analyysin ja jatkotoimien suunnittelun aika.

Tukholman asuinalueisiin on kohdistettu toimintaohjelmia, joilla pyritään muuttamaan kielteisiä kehityssuuntia. Tukholman kaupungintalolla saimme kattavan esittelyn ns. Järvan alueen kehittämisestä, jossa sijaitsevat nyt kyseessä olevat lähiöt. Järvan alueen rakentaminen aloitettiin vuonna 1964 kunnianhimoisin tavoittein.

intensiv, koncentrerad och rikt sammansatt miljö – – – som lägger något av stenstadens intensitet, koncentration och ordning till ytterstadens grönska, rymlighet och frihet från störningar.” Lähde: Generalplan för Södra Järva 1964

Vuosien 1966-80 välisenä aikana alueelle rakennettiin n. 25.000 asuntoa, joista kaupunki omistaa 42%. Järvan asuinalueet ovat monilla mittareilla jääneet jälkeen kaupungin muusta kehityksestä. Vuonna 2007 Tukholman kaupunki suunnitteli lähiöiden uudistamista myös joitakin asuinkerrostaloja purkamalla. Suunnitelmat saivat voimakasta kritiikkiä ja johtivat tuhansien alueen asukkaiden mielenosoitukseen Tukholman kaupungintalolla. Tämän jälkeen ryhdyttiin tekemään uutta uudistusohjelmaa, nyt yhteistyössä asukkaiden ja muiden toimijoiden kanssa, (Vision Järva 2030), ja jota nyt toteutetaan.

Vision Järva 2030 -ohjelman tavoitteena on mm. parantaa asumisen ja asuinympäristöjen laatua, lisätä turvallisuutta, parantaa asukkaiden koulutustasoa ja kielitaitoa sekä lisätä työpaikkojen tarjontaa ja yritystoimintaa alueella. Tavoitteena on mm. parantaa rakennusten energiatehokkuutta ja lisätä uusiutuvien energialähteiden käyttöä (Hållbära Järva, Gröna Järva) sekä modernisoida rakennuksia, piha-alueita ja kaupunkimaisemaa.

Erityisiä toimenpiteitä on kohdistettu nuoriin mm takaamalla kaikille alle 25-vuotiaille nuorille kesätyöpaikka sekä investoimalla uusiin nuorisotiloihin ja aktiviteetteihin (mm. Rinkebyn Folkets Hus sekä Blå Huset Tenstan kaupunginosassa). Nuorisotoimi ja koulut tekevät tiivistä yhteistyötä. Ohjelman toteuttamiseksi on perustettu poliittinen ohjausryhmä sekä erillinen projektiorganisaatio, joka vastaa tavoitteiden käytännön toteuttamisesta. 

Asuinalueiden eriytymiseen liittyvät kysymykset on juuri nyt ajankohtaisia kaikissa Pohjoismaiden suurissa kaupungeissa, myös Suomessa. Aiheeseen suunnataan myös tutkimusresursseja, esimerkiksi Aalborgin yliopistossa järjestettiin syyskuussa aihetta käsittelevä tutkimusseminaari, joka kokoaa kansainvälistä tutkijakenttää aiheen ympärille.

Tukholma ja Helsinki ovat melko samantapaisia kasvavia pohjoismaisia pääkaupunkiseutuja, joissa on paljon yhtäläisyyksiä. Ruotsi on edelleen monilla mittareilla suvaitsevainen yhteiskunta, jossa on pitkä maahanmuuttohistoria ja paljon kokemusta mm. maahanmuuttajien integraatiosta ja asuinalueiden uudistamisesta. Oppia ei kannata ottaa menneiden vuosien kaupunkirakentamisen virheistä, mutta muuten yhteistyötä ja kontakteja Helsingin ja Tukholman välillä olisi luonteva syventää eri tasoilla.

Tämän matkan opetukset voisi kiteyttää seuraavaan neljään kohtaan:

1) ei kannata rakentaa kaupunkirakenteesta irrallaan olevia asukasrakenteeltaan yksipuolisia asuinalueita,

2) asuinalueiden eriytyminen ei ole helppo kysymys, kyse ei ole pelkästään maahanmuuttajien integroitumisesta vaan monitahoisesta huono-osaisuuden kasaantumisesta, 

3) asuinalueiden hyvinvoinnille voi aina tehdä jotain, olennaista on nuorten koulutus ja työllistyminen

4) Helsinki on onnistunut Tukholmaa paremmin asuntopolitiikassa

Kategoria(t): asuntopolitiikka, kaupunkisuunnittelu, politiikka. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s