Kutojamummot ja Jane Jacobs

Alkuviikosta saatiin lukea uutinen että kaupunki aikoo häätää Malmin asemalla kutovat mummot. Helsingin Vihreä apulaiskaupunginjohtaja Pekka Sauri kiirehti sosiaalisessa mediassa jo korjaamaan uutisen, mutta keskustelu asiasta jatkuu edelleen. Mummojen mukaan kutominen asemalla ”pi­tää vir­keä­nä, kun saa ju­tel­la ih­mis­ten kans­sa ja tavata tuttuja ohikulkijoita.”

Mummot ovat käy­nyt muu­ta­man ker­ran vii­kos­sa neu­lo­mas­sa ja myy­mäs­sä kä­si­töi­tään ase­man julkisella yli­kul­ku­sil­lal­la.

Asian ohessa Amerikan-kanadalainen urbaani ajattelija ja kaupunkiaktivisti Jane Jacobs (1916-2006) on saanut osakseen huomiota. Jacobsin uraauurtava ja siteerattu teos ”The Death and Life of Great American Cities” kirjoitettiin jo vuonna 1961, mutta kirjan ajatukset ovat edelleen oleellisia ja ajankohtaisia.

Yksi Jacobsin keskeisiä ajatuksia oli, että julkisesta katutilasta tekee turvallisen ihmisten läsnäolo ja toiminta. Kaupunkisuunnittelijoiden tehtävänä on luoda edellytykset tälle toiminnalle. Jacobs kritisoi vahvasti aikansa kaupunkisuunnittelua tämän unohtamisesta. Jacobs puolusti kaupunkilaisten oikeutta toimia oman asuinympäristönsä parantamisen puolesta ja toimi myös itse paikallisen kaupunkitoiminnan organisaattorina New Yorkin Greenvich Villagessa.

Toinen kaupunkitutkimuksen edelleen ajankohtainen ja lempilukemistooni kuuluva klassikko on ranskalainen filosofi Henri Lefebvre, joka kehitti näkemyksen ”oikeus kaupunkiin”. Lefebren mukaan kaikilla kaupunkilaisilla on oikeus käyttää julkista kaupunkitilaa ja osallistua yhteisen kaupungin rakentamiseen. Ja tästä oikeudesta on Lefebvren mukaan myös aika ajoin kamppailtava.

Yhteistä ja olennaista Jacobsin ja Lefebvren ajatuksissa on se  että kaupunki syntyy ihmisten kohtaamisen sekä yhteisten kokemusten ja toiminnan kautta. Kaupunki on tila jota me kaupungin asukkaat yhdessä rakennamme ja käytämme. Julkisen kaupunkitilan luonteeseen kuuluu, että ihmisillä on mahdollisuus olla ja toimia siellä vapaasti.

Malmin mummojen oikeudesta kutoa aseman tiloissa on siis laajemmin kysymys osallisuudesta, oikeudenmukaisuudesta ja moniarvoisesta kaupungista. Kaupunkitila on yhteistä ja sen pitäisi olla avointa monenlaisille käytöille ja kaupunkilaisten aktiivisuudelle, muullekin kuin kaupallisille intresseille.

Siksi on tärkeää että asiasta keskustellaan. Ja veikkaan että jos Jane Jacobs olisi yhä elossa, niin hän saattaisi itsekin olla kutojamummo. Jane Jacobsin muistoksi järjestetään vuosittain kaupunkikävelyjä.  Ideana on että kuka tahansa voi järjestää paikallisia kaupunkikävelyjä, joiden kautta asukkaat kohtaavat toisiaan, oppivat tuntemaan asuinympäristöään ja toimimaan yhdessä sen puolesta.

Kategoria(t): kaupunkiaktivismi, kaupunkikulttuuri, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiympäristö. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Yksi vastaus artikkeliin: Kutojamummot ja Jane Jacobs

  1. kulttuuria sanoo:

    Mummoilla on kyllä loistava asenne. Harva uskaltaa ripustaa käytettyjä vaatteitaan seinälle myyntiin. Eikö samaa voisi levittää muuallekin Helsinkiin? Miksi ilmaiskirpputoreja on vain harvakseltaan eikä päivittäin kuten Malmilla?

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s