Asuinalueiden eriytyminen voidaan estää

Asuinalueiden välisten hyvinvointierojen kaventaminen sekä eriytymiskehityksen pysäyttäminen on kestävän kaupunkikehityksen tärkeimpiä kysymyksiä. Sosiaalista sekoittamista eli asuntojen eri hallintamuotojen rakentamista kaikille asuinalueille on Helsingissä pidetty yhtenä tärkeimmistä keinoista rakentaa tasapainoista ja tasa-arvoista kaupunkia. Kansainvälisessä vertailussa Helsinki on pärjännyt kohtuullisen hyvin, slummeja ei ole syntynyt ja kaupunginosien eroja on pystytty tasapainottamaan.

Yleishyödyllisellä asuntorakentamisella ja sosiaalisella asuntotuotannolla on Helsingissä pitkät perinteet. Kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien parhaat voimat Viljo Revelliä ja Hilding Ekelundia myöten ovat olleet rakentamassa vanhan Herttoniemen, Maunulan, Roihuvuoren tai Käpylän kaltaisia aikaa kestäneitä asuinalueita ja arkkitehtuuriltaan laadukasta asuinympäristöä.

Jotkut Helsingin kaupunginosista ovat jäämässä kehityksessä kuitenkin jalkoihin, hyvinvointierot ovat kasvaneet ja näiden alueiden julkiset palvelut uhkaavat heikentyä.
Monien asuinalueiden ongelmien syynä pidetään usein virheellisesti maahanmuuttajia tai esim. kouluja sen sijaan, että tarkasteltaisiin kriittisesti eriarvoisuutta luovia rakenteita. Esimerkiksi maahanmuuttajat itse toivoisivat itselleen ja lapsilleen kulttuurisesti tasapainoista, vuorovaikutteista ja turvallista asuinympäristöä.

Kaupungin sisäisellä muuttoliikkeellä on merkittävä vaikutus eritymiskehityksen vahvistajana. Helsingissä alueellisen eriytymisen syynä ei niinkään ole pako tietyiltä alueilta, vaan näiden alueiden välttäminen asunnonvalintaa tehtäessä. Eriytymiskehitys ei ilmene vain toisessa ääripäässä eli huono-osaisuuden keskittymisenä. Hyväosaisten keskittymiseen ei kuitenkaan koeta olevan tarvetta puuttua, koska ilmiö ei aiheuta erityisiä ongelmia.

Suurin haaste eritymiskehityksen pysäyttämisessä on asuinalueiden houkuttelevuuden ja viihtyisyyden lisääminen. Tämä vaatii monipuolista ja asukkaiden tarpeet huomioivaa asuntotarjontaa, lähi- ja kulttuuripalvelujen turvaamista sekä voimakasta panostusta asuinalueiden kohentamiseen.

Keskeisenä ideana on hyvän kierteen voimistaminen näillä asuinalueilla: esim. kulttuuripalvelujen lisääminen ja paikallisen asukastoiminnan tukeminen muokkaa alueen imagoa ja lisääalueiden houkuttelevuutta. Samalla sekoittamiseen pyrkivää kaupunki- ja asuntopolitiikkaa on jatkettava myös uusilla asuinalueilla.

Asuinalueiden eriytymisen estäminen on kestävän kaupunkikehityksen tärkeimpiä kysymyksiä. Taantuville asuinalueille tarvitaan riittäviä julkisia palveluita, laadukkaita kouluja, hyvä julkinen liikenne, työpaikkoja, kulttuuripalveluja, museoita, kahviloita, elävää kaupunkikulttuuria, asukastoiminnan tukemista, harrastustiloja sekä ennenkaikkea hyvää kaupunkisuunnittelua, innovatiivisia hankkeita ja kestävää arkkitehtuuria.

Miten saisimme kaupunkisuunnittelijoiden ja arkkitehtien parhaat voimat sekä yleishyödylliset rakennuttajat jälleen mukaan tähän työhön?

Kategoria(t): arkkitehtuuri, asuntopolitiikka, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiympäristö, vaalit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s