Nuoret syrjäytetään asuntomarkkinoilta

Asuntopolitiikasta on keskusteltu vähän nuorten näkökulmasta. Tuore Kaupunkitutkimus TA Oy:n ja Jyväskylän yliopiston tekemä tutkimus osoittaa että nuorilla 20‐29‐vuotiailla on ikäryhmistä suurin riski joutua Helsingissä vaille vakinaista asuntoa ja nuorten asumisen epävarmuus on lisääntynyt. Yleinen asuntomarkkinoiden kiristyminen ja pula kohtuuhintaisista vuokra-asunnoista kohdistuu erityisesti asuntomarkkinoilla heikossa asemassa oleviin, kuten asumisuransa alussa oleviin nuoriin ja nuoriin perheisiin.

Toinen tutkimuksen tärkeä huomio on että riski joutua asunnottomaksi on suurempi helsinkiläisillä kuin tänne muualta tulevilla. Asunnottomuuden keskittymistä Helsinkiin on tähän asti selitetty vilkkaalla kuntien välisellä muuttoliikkeellä ja hakeutumisella pääkaupunkiseudulle työpaikkojen ja opiskelumahdollisuuksien perässä. Tämä ei siis pidä paikkaansa.

Nuorten epävarmuuden lisääntyminen asuntomarkkinoilla ja siitä seurannut asunnottomuusriskin kasvu on Helsingin sisäinen ongelma ja johtuu kohtuuhintaisen vuokra-asuntotuotannon vähyydestä. Helsingin asuntopolitiikan suuri virhe on ollut kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisen alasajo. Onko ymmärretty että tästä kärsivät erityisesti Helsingin omat nuoret?

Nuorten epävarmuuden lisääntyminen asuntomarkkinoilla liittyy vaikeuteen löytää kohtuuhintaista vuokra‐asuntoa ja heikkoon asemaan kiristyneillä vuokra-asuntomarkkinoilla. Asumisen epävarmuudesta johtuen riski jäädä vaille opiskelu- ja työpaikkaa kasvaa.

Nuorten syrjäytyminen opiskelusta ja työmarkkinoilta on yhteydessä kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen saatavuuteen. Jokainen rakentamatta jätetty vuokra-asunto lisää nuorten asunnottomuusriskiä ja epävarmuutta asuntomarkkinoilla. Helsinkiläiset nuoret eivät syrjäydy vaan heidät syrjäytetään.

Kategoria(t): asuntopolitiikka, kaupunkisuunnittelu, Nuoret, politiikka, vaalit. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

3 vastausta artikkeliin: Nuoret syrjäytetään asuntomarkkinoilta

  1. Kari Lehtonen sanoo:

    Otaksun, että nuorten asunto-ongelma on todellinen mutta varsinainen ahdinko ei ole. Nähdäkseni asumistuella asusteleva nuori ottaa sohvahyyryläiseksi poste-restante-kaverinsa, joka ei ole työssä tai ei saa muita etuuksia. Tällä ratkaistaan siltä osin ”ahdinko”, siis ei joudu pakkaseen. Jo jonkin aikaa on nuorilla ollut vallalla halu hetimiten muuttaa omiin oloihinsa, varsinkin asumistuen ja mahdollisen opintotuen kannustamana. Onko mietteissäni perää?

  2. Janne sanoo:

    Tämä on hyvinvointivaltio! AAAAAAAAAAAAAAAA!

  3. Vesa Peipinen sanoo:

    Kari, voi olla perää. Tutkimuksessa johon viittasin niin oli kartoitettu 20-29 vuotiaiden riskiä joutua vaille vakinaista asuntoa eli kyse on jo nuorista aikuisista, riippuen määritelmästä. Tuossa iässä itsenäinen asuminen lienee jo suotavaakin. Nuorilla voi olla kyse usein myös lyhytaikaisesta tilanteesta, tosin myös pitkään vailla vakinaista asuntoa oleskelu on lisääntynyt. Kaiken kaikkiaan kuitenkin asumisen epävarmuus on lisääntynyt.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s