Asunnottomuus, Helsinki ja nuoret

Tänään keskiviikkona 17.10 vietetään Vailla Vakinaista Asuntoa ry:n Asunnottomien Yötä viidennentoista kerran. Asunnottomien tulien sytyttämiselle on tänään erityisesti perusteita. Tuoreen tutkimuksen mukaan asunnottomuus on Helsingissä kasvanut, se koskettaa ennenkaikkea nuoria ja on Helsingin sisäinen ongelma. Tässä joitakin tutkimuksen keskeisiä tuloksia.

Vailla vakinaista asuntoa olevien määrä on kasvanut Helsingissä 40% vuosien 2005-2011 välillä. Kun vuonna 2005 oli 4 352 henkilöä vailla vakinaista asuntoa, niin vuonna 2011 heitä oli 6 190 henkilöä.eli 42 prosenttia enemmän.

Nuorten ja naisten osuus asunnottomista on kasvanut. Iän mukaan tarkasteltuna asunnottomuus painottuu nuoriin, sekä naisilla että miehillä suurin vailla vakinaista asuntoa oleva ikäryhmä vuonna 2011 oli 20–29‐vuotiaat. Erityisesti naisilla asunnottomuus painottuu tähän ryhmään. Asunnottomista suurin osa oli edelleen miehiä, mutta kasvu on ollut naisilla miehiä nopeampaa. Nuorilla 20‐29‐ vuotiailla on suurin riski joutua vaille vakinaista asuntoa.

Pitkäaikaisasunnottomien määrä on yli puolitoistakertaistunut. Pitkään (yli vuoden tai useammin kuin kerran viimeisen kolmen vuoden aikana) vailla vakinaista asuntoa olleiden määrä on Helsingissä kasvanut: Vuonna 2006 heitä oli 1 933 ja vuonna 2011 heitä ole 3081. Kasvua on 59 % eli pitkäaikaisasunnottomien määrä on yli puolitoistakertaistunut vuosien 2005-2011 aikana. Huolestuttavaa on että nuorten ja maahanmuuttajien osuus pitkään asunnottomina olleista on kasvanut.

Asunnottomuus on ennen kaikkea Helsingin sisäinen ongelma. Helsingin asunnottomuutta lisäävät kunnan omasta asuntoväestöstä tulevat. Asunnottomaksi jäävät siis useammin helsinkiläiset kuin tänne muualta tulevat. Asunnottomuuden keskittymistä Helsinkiin, erityisesti maahanmuuttajien kohdalla, on tähän asti selitetty vilkkaalla maan sisäisellä muuttoliikkeellä ja hakeutumisella pääkaupunkiseudulle työpaikkojen ja opiskelumahdollisuuksien perässä vaikka vakinaista asuntoa ei olisikaan löytynyt.

Tämän tutkimuksen tulokset eivät kuitenkaan tue näkemystä, että muualta muuttavat kasvattaisivat asunnottomuutta Helsingissä: kuntaan vaille vakinaista asuntoa muuttavien ja täältä pois muuttavien välinen erotus on ollut useana vuonna jopa negatiivinen.

Helsingin asunnottomuutta lisäävät siis omasta asuntoväestöstä tulevat. Joka vuosi asuntoväestöstä joutuu useampi vaille vakinaista asuntoa kuin siirtyy asunnottomuudesta asuntoväestöön. Asunnottomuus näyttäytyy tässä tutkimuksessa siis Helsingin sisäisenä ongelmana. Helsingin ja pääkaupunkiseudun kaavoitusta ja asuntorakentamista on suunnattu siten, että heikoimmassa asemassa olevia asukkaita ei tulisi kuntaan. Onko ymmärretty että tämä kohdistuu myös kunnan omiin asukkaisiin, ennenkaikkea nuoriin?

Nuorten asunnottomuuden kasvu on huolestuttavinta. Yleinen asuntomarkkinoiden kiristyminen kohdistuu erityisesti asuntomarkkinoilla heikoimmassa asemassa olevien, kuten nuoriin ja maahanmuuttajiin. Vieraskielisten asunnottomien määrä on kasvanut rajusti (138 %) verrattuna kotimaisia kieliä puhuviin (22 %).

Nuorilla 20‐29‐vuotiailla on ikäryhmistä suurin riski joutua vaille vakinaista asuntoa. Vaille vakinaista asuntoa joutuminen voi nuorille olla osa syrjäytymisen prosessia, joka on alkanut koulutuksen keskeyttämisellä, jatkunut työttömyydellä ja johtanut kavereiden nurkissa asumiseen. Asumisen epävarmuus on lisääntynyt.

Erityisesti nuorten asunnottomuuden on todettu olevan piilossa ja jäävän palveluiden käyttöön perustuvien asunnottomuuslukujen ulkopuolelle. Valtaosalla nuorista vailla vakinaista asuntoa oleskelu liittyy vaikeuteen löytää kohtuuhintaista vuokra‐asuntoa ja heikkoon asemaan kiristyneillä vuokra-asuntomarkkinoilla. Nuorilla asunnottomilla on suuri riski jäädä vaille opiskelu- ja työpaikkaa. Nuorten syrjäytyminen opiskelusta ja työmarkkinoilta on siis yhteydessä asunnottomuuteen.

Nuorten maahanmuuttajien asunnottomuuden kasvu johtuu siitä että 1990‐luvulla maahan tulleiden pakolaisperheiden lapset ovat tulleet itsenäistymisikään 2000‐luvulla. Maahanmuuttajien asema asuntomarkkinoilla on erityisen heikko ja mahdollisuudet saada vuokra‐asuntoa vapailta markkinoilta huonot. Vieraskielisten asunnottomuuden kasvu siis liittyy nimenomaan asunnon saamisen vaikeuteen, eikä samassa määrin sosiaalisiin ongelmiin, kuin kantaväestöllä.

Kaupunkitutkimus TA:n ja Jyväskylän yliopiston tutkimuksen tulokset poikkeavat selvästi valtion laitoksen ARAn tilastoista. ARA:n asunnottomuustilastojen mukaan asunnottomien määrä on noussut Helsingissä vuosien 2005-2011 välillä kymmenen prosenttia ja pitkäaikaisasunnottomien määrä olisi vähentynyt kolmanneksella. Tilastot ovat siis ristiriitaisia, joka selitetään aineiston ja näkökulman erilaisuudella tai sillä mahdollisuudella että kaikki tapaukset eivät tule viranomaisten tietoon ja kirjaudu asunnottomuudeksi ARA:n tilastoissa.

ARAn tilastoja tuleekin tämän tutkimuksen tulosten perusteella tarkastella kriittisesti.

Asunnottomuuden kasvu johtuu tämän tutkimuksen valossa ennen kaikkea epävarmuuden lisääntymisestä ja vuokra-asuntotuotannon vähyydestä. 2000-luvun asuntopolitiikan suuri virhe on ollut kohtuuhintaisten vuokra-asuntojen rakentamisen alasajo. Sosiaalinen asuntotuotanto tulisi elvyttää sekä voimistaa asunnottomuutta ennaltaehkäiseviä ohjelmia ja toimia.

Varsinkin nuorten asunnottomuuden ennaltaehkäisy tulisi nostaa asunto- ja sosiaalipolitiikan teon keskiöön. Asunnottomien tulien sytyttämiselle on siis tänä vuonna erityisesti syytä!

Lähde: Vailla vakinaista asuntoa – Liikkuvuus asunnottomuuden ja asuntokannan välillä.Kaupunkitutkimus TA Oy ja Jyväskylän yliopisto 2012.

http://www.kaupunkitutkimusta.fi/kaupunkitutkimus/fi_FI/etusivu/

Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää asunnottomuuden muuttoliikettä asunnottomaksi päätyneiden henkilöiden asumishistorian avulla. Tutkimuksessa selvitettiin missä suhteessa eri asumismuodoistapäädytään asunnottomaksi ja missä määrin Helsinkiin kirjaudutaan asunnottomaksi muista kunnista. Tutkimuksen aineisto perustuu Helsingin väestötietojärjestelmän tietoihin Helsingissä asuvista henkilöistä vuosilta 2005‐2011.

Kategoria(t): asuntopolitiikka, kaupunkisuunnittelu, Nuoret, politiikka. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s