Oikeus kaupunkiin! – Oranssi kaupunkiliikkeenä

Esittelin tänään opinnäytetyöni tuloksia Humanistisen ammattikorkeakoulun seminaarissa. Tässä asiaa koskeva tiedote!

Vesa Peipisen opinnäytetyössä tarkastellaan helsinkiläisen Oranssin toimintaa 1990-luvun alusta näihin päiviin. Opinnäytetyö perustuu arkisto- ja haastatteluaineistoon sekä tekijän omiin kokemuksiin Oranssin toiminnasta.

Kaupunkitutkimuksen klassinen kysymys on kenellä on oikeus kaupunkiin ja kenen ehdoilla kaupunkia rakennetaan? Mitä kaupunkilaiset voivat itse tehdä? Miten nuoret voivat toimia oman asuinympäristönsä ja elämänsä parantamiseksi? Onko kaupungissa tilaa myos vaihtoehtoiselle toiminnalle?

Vesa Peipisen opinnäytetyössä tarkastellaan helsinkiläisen Oranssin toimintaa 1990 -luvun alusta näihin päiviin. Opinnäytetyö perustuu arkisto- ja haastatteluaineistoon sekä tekijän omiin kokemuksiin. Yli kahden vuosikymmenen aikana suorasta toiminnasta ja radikaalista kansalaistoiminnasta alkunsasaaneella Oranssilla on ollut aktiivinen rooli kaupunkikulttuurissa ja kaupunkikuvassa. Talonvaltausvaiheen jälkeen Oranssi suuntautui toisenlaiseen tapaan toimia: taloja ei enää vallattu vaan Oranssin nuoret tarttuivat itse toimeen kunnostamalla vanhoja rakennuksia ja tiloja omaehtoisen kaupunkikulttuurin ja asumisen käyttöön.

Opinnäytetyössä tuodaan esiin Oranssin toiminta osana suomalaista talonvaltausliikehdintää sekä kuvataan keskeisiä kaupunkikiistoja joissa Oranssi on ollut osallisena: esimerkkinä kiistat Sörnäisten Kokos-tehtaan, Tehtaankadun puutalojen ja Töölönlahden Makasiinien kohtaloista. Toisessa näkökulmassa tarkastellaan Oranssin kulttuuri- ja nuorisotoiminnan kehittymistä: Oranssi on edelläkävijänä kehittänyt rakennusten ja kaupunkitilojen väliaikaiskäyttöä kunnostamalla ja ylläpitämällä tiloja nuorten omaehtoiselle ja vaihtoehtoiselle kansalaistoiminnalle.

Kolmas näkökulma tarkastelee Oranssin asumistoimintaa: Oranssi on kunnostanut omatoimisin menetelmin vanhoja rakennuksia kohtuuhintaisiksi ja yhteisöllisiksi vuokra-asunnoiksi. Oranssin kehittämä omaehtoisen asumisen malli on Suomen oloissa poikkeuksellinen.

Opinnäytetyöni keskeinen väite on että nuoret ovat valmiita sitoutumaan toimintaan oman kaupunki – ja asuinympäristönsä puolesta. Oranssi on kehittänyt omaehtoista toiminnan politiikkaa ja tee-se-itse -kulttuuria, jossa nuorten on mahdollista toimia itse oman asuinympäristönsä parantamiseksi. Peipisen näkemyksen mukaan Oranssin toiminta osoittaa että ruohonjuuritason kollektiivisella kansalaistoiminnalla on merkitystä ja sille on myös kaupunkien suunnittelussa luotava toimintaedellytyksiä.

Kategoria(t): kaupunkiaktivismi, kaupunkikulttuuri, kaupunkisuunnittelu, kaupunkiympäristö, Nuoret, rakennussuojelu. Lisää kestolinkki kirjanmerkkeihisi.

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s